maanantai 4. tammikuuta 2010

Vuoden kirjat - Årets böcker, osa 1

Kuten tarkkaavaiset lukijani ovat varmaan huomanneet, listaan tuohon oikeaan laitaan lukemiani kirjoja (en siis kuitenkaan kaikkia lukemiani kirjoja, sillä listasta puuttuvat ainakin tenttikirjat ja työksi luetut kirjat, tai tulevat sellaiset). Koska olen niin patalaiska, etten ole jaksanut arvioida kirjoja heti luettuani, ajattelin nyt näin uuden vuoden alussa hyvin lyhyesti arvioida, mitä tässä tulikaan luettua. Aloitan vuoden 2009 alusta.

Sofi Oksanen: Puhdistus.
Oksasen Puhdistus oli varmaankin ensimmäinen vuonna 2009 luettu kirja. Pidin kirjasta, mutta ei se kuitenkaan tehnyt mitään valtavaa vaikutusta. Kaikki kirjan henkilöt olivat muistaakseni aika epämiellyttäviä.

Kate Mosse: Labyrintti
Labyrintin nappasin hetken mielijohteesta luettavakseni mökillä (olinkohan unohtanut ottaa lukemista mukaan tms.). En voi kyllä erityisemmin suositella. Kirja oli paikoin jännä, mutta enimmäkseen vaivaannuttava. Juoni oli vähän pöljä, eivätkä menneisyyteen sijoittuvat historialliset linnaseikkailujaksot oikein innostaneet. Uppoaa varmaan hyvin historiallisten seikkailuromaanien ystäville (joihin en lue itseäni, vaikka lapsena pidinkin Kolmesta muskettisoturista)

Paul Auster: Oracle Night
Alkuvuonna sain luetuksi ilmeisen vähän (silloin jäi kesken parikin kirjaa), sillä Oracle Nightin ostin vasta helmikuun lopussa New Yorkista ja luin sen maaliskuun ensimmäiselle viikolla Meksikossa. Kirja tarttui mukaan parilla taalalla Strandista ja oli melko taattua Austeria. Pidin kirjasta, mutta se olisi sopinut paremmin luettavaksi siellä New Yorkissa kuin Tulumin aurinkorannalla.

John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen
Seuraavaksi tartuin ystävän suosituksesta ruotsalaiseen vampyyriromaaniin. Täytyy sanoa, että osui ja upposi. Taisin lukea kirjan yhdeltä istumalta, ja vaikka loppuratkaisu oli vähän omituinen, ottaa kirja paikkansa vuoden parhaan vampyyrikirjana. Lisäpisteitä nimen erinomaisesta käännösratkaisusta (Ystävät hämärän jälkeen kuulostaa paljon paremmalta kuin Låt den rätte komma in tai Let the Right One In).

Stephenie Meyer: Twilight; New Moon; Eclipse; Breaking Dawn
Kevät jatkui nähtävästi vampyyriteeman merkeissä (välissä tosin taisi olla pari kuukautta, jolloin luin lähinnä tenttikirjoja, joten ihan suoraan en Lindqvististä Meyeriin hypännyt). Lainasin sarjan kolme ensimmäistä osaa muuten samalta ystävältä kuin Ystävät hämärän jälkeen. Lienee sanomattakin selvää, että ystävä jakaa mieltymykseni vampyyrigenreen (terkkuja!). Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, Meyerin teinivampyyrisarja on ihan viihdyttävä ja mukaansatempaava. Viihdyttävyys on sarjan parasta antia. Huonointa on varmaankin kerronnan, juonikuvioiden, henkilöiden mielenkiintoisuuden ja yleisen kirjallisen tason lasku osa osalta niin, että viimeinen osa on jo suorastaan nolottavan huono.

Nyt menen vaihteeksi myymään kirjoja. Jatkan tämän parissa myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti