sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kirjamessuonnistuminen, tai raporttia lauantaista

Päädyin lopulta suunnittelemalleni toiselle kirjamessuvisiitille jo eilen, jotta pääsen käyttämään sunnuntain lorvimiseen, treenaamiseen, lukemiseen ja tietysti äänestämiseen. Toinen isku messuille osoittautuikin ensimmäistä hedelmällisemmäksi, ja koska olin jo aika pitkälti skouttaillut messukojujen tarjonnan (ja sen verrattain epäkiinnostavaksi todennut; minusta on viimein tullu nirso myös kirjaostoksilla!), päätin eilen keskittyä erilaisiin haastatteluihin ja keskusteluihin.

Pääsin paikalle itsenikin suureksi hämmästykseksi jo kymmenen jälkeen ja ensimmäiseksi halusin mennä kuuntelemaan Esko Valtaojaa Aino-lavalle, mutta perinteiseen tapaan Esko oli niin suosittu, etten mahtunut sisään! Pöh! No, en lannistunut, vaan painelin hakemaan kahvia ja muki kuorassa hortoilin readberry.fi:n kojulla suoritetun välipysähdyksen kautta Takauma-lavalle kuulostelemaan Kirjailijaliiton järjestämää Kuinka kirjailijaksi tullaan -keskustelua, jossa Silja Hiidenheimo ja tutkija Pirjo Rautiainen keskustelivat aiheesta Tuula-Liina Variksen johdolla. Keskustelu oli ihan mielenkiintoinen, mutta ei kyllä allekirjoittaneelle tarjonnut mitään mullistavaa uutta ajateltavaa. Keskustelu pysyi vähän tylsästi käytännönläheisissä seikoissa (kannattaa käydä kursseja tai kirjoituskouluja ja hankkia tekstille esilukijoita, kannattaa pitää puolensa, ei kannata rakennella pilvilinnoja yms.), minä olisin paljon mieluummin kuullut, onko kirjailijaksi tullakseen elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija. Tai jotain. (Ei sillä, että olisin aikomassa kirjailijaksi. Tähän aiheeseen palaan tarkemmin, kun saan luettua juuri lainaamani Haluatko todella kirjailijaksi? -teoksen.)

Seuraavaksi siirryin naapurilavalle kuuntelemaan, kun Olga K. haastatteli Arno Kotroa ja Christer Lybäckiä jälkimmäisen elämäkerrasta Veitsen terällä. Normaalisti kirjan aihepiiri ei ehkä minua olisi niin kiinnostanut, mutta kirjan tekoprosessiin osallistunut tuttavani kehui sekä kirjan aiheen että teoksen päähenkilön niin mielenkiintoisiksi, että menin kuuntelemaan haastattelua ja ehkä luen vielä kirjankin! Karismaattinen esiintyjä Lybäck ainakin on.

Kotro, Lybäck ja Olga K.

Seuraavaksi olin jo matkalla jonnekin muualle, kun päädyinkin Aleksis Kivi -lavalle seuraamaan ruotsalaisen Micael Dahlénin haastista. Kyseinen heppu on paitsi Tukholman kauppiksen professori, myös kirjoittanut kirjan sarjamurhaajista (Ihmispedot). Aika jännää. Melkein häiritsevässä määrin Dave Grohlilta näyttävä Dahlén vaikutti muutenkin siltä, että olisi juonut litran espressoa ennen haastattelua. Ehdottoman kiinnostava tyyppi. Johtuiko sitten Dahlénia haastatelleen tyypin (kuka lie?) esiintymisjännityksestä vai mistä, mutta haastateltavaansa verrattuna haastattelija oli paitsi melko jäässä, myös puhui häiritsevän virheellistä englantia. Apua.

Dahlén ja haastettelija.

Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia jäin samalle lavalle kuuntelemaan vielä Paul "Robocop" Verhoevenin haastattelua. Tyypin Jeesuksesta kirjoittama kirja ei alun perin kiinnostanut juuri lainkaan, ja haastattelun jälkeenkin vain hiukkasen, mutta itse haastattelu oli kyllä varsin mielenkiintoista kuunneltavaa. Verhoevenin jälkeen pakenin paikalle säntääviä tätilaumoja, jotka tulivat kuuntelemaan presidentti Halosta (Hannu Lehtilän hänestä kirjoittaman kirjan tiimoilta). Tosin haettuani lisää kahvia (eri kätevää, että voi käydä tuttavien messuosastolla lokittamassa kofeiinia) ja kuunneltuani hetken dekkaristeja Mika Waltari -lavalla päädyin itsekin Halosta ja Lehtilää kuuntelemaan. Ottamatta nyt sen enempää kantaa Haloseen presidenttinä tai poliitikkona, on kyllä todettava että presidentti oli erittäin hyvä ja karismaattinen esiintyjä. Yllätyskiinnostavaa!

Väkeä oli kuin pipoa.

Siellä täällä hortoiltuani päädyin lopulta vielä palaamaan Aleksis Kivelle kuuntelemaan HS:n järjestämää Vallan kabinetit ja ihmisenkokoinen porstua -keskustelua, jossa Jukka Petäjä jututti Halosta, Pekka Haavistoa ja Mikael Pentikäistä. Keskustelu keräsi massiivisehkon yleisön, mutta itse keskustelun tarkoitus jäi allekirjoittaneelle vähän hämäränpuoleiseksi. Teemoiksi luvattiin valtaa, mediasoitumista, julkisuutta ym, mutta minusta siellä puitiin lähinnä YK:n turvaneuvosto -epäonnistumista ja Nato-kantoja. Puolivälissä lähdinkin teeostoksille ruokapuolelle.

Ostin teetä. Ja ehkä pari kirjaakin.

Teet ostettuani hipsin Aino-lavalle (tai lähinnähän se oli seminaarihuone tms.) kuuntelemaan Aatteita ennen ja nyt -haastatteluja, jossa Markus Leikola haastatteli Heideggeristä, Žižekistä ja vallankumouksesta kirjoittanutta Tere Vadénia sekä Äärioikeisto Suomessa -kirjan tekijöitä Mikael Brunilaa ja Dan Koivulaaksoa (Li Andersson ei ollut päässyt paikalle). Teemana oli siis äärioikeistolaisuus ja sen erilaiset ilmenemismuodot nyky-yhteiskunnassa (Suomen ja Euroopan tasolla) ja menneisyydessä. Keskustelu rönsyilin Heideggerin natsisympatioista perussuomalaisiin ja Kreikan kultaisesta sarastuksesta Suomen sisuun. Lisäksi sivuttiin niin talouskriisiä ja sen ratkaisuja (ja näiden yhteyttä äärioikeiston nousuun) kuin suomalaisen viihteen mieskuvaakin. Keskustelu oli ihan kiinnostavaa, vaikka tälläkään kertaa tarjolla ei ollut mitään erityisen mullistavaa. Minua olisi ehkä hiukan enemmänkin kiinnostanut Vadénin teos, kun nyt keskiöön nousi lähinnä suomalaisen äärioikeiston edesottamukset. Toisaalta en kyllä muistaakseni ennen ole koskaan ollut kirjatilausuudessa, jossa on paikalla kaksi poliisia tilaisuutta valvomassa. Syynä mitä ilmeisimmin se, että etenkin Dan Koivulaakso on äärioikeiston vastaisella toiminnallaan saanut itselleen vihamiehiä laitaoikeiston hörhöistä (lähinnä kai Suomen vastarintaliikkeestä, joka vetääkin puoleensa äärioikean foliohattuisimpia nasuja).
Kuvassa kirjaostokset.

Aatepaneelin jälkeen kuuntelin vielä hetken polkupyörällä seikkailevaa Matti Rämöä Ylen lavalla, mutta sitten iski messuväsymys ja päätin lähteä kotiin syömään ja saunomaan.

Kaikenkaikkiaan toinen messupäivä oli oikein onnistunut, ja edellä mainittujen haastattelujen ja spektaakkelien lisäksi näin lavalla muutamia dekkaristeja, Venäjästä kirjan Mafiavaltio kirjoittaneen Luke Hardingin, sekä hetken aikaa Sirpa Kähköstä ja sitten Juha Vakkuria. Romaanikirjailijat ja kaunokirjallisuus jäivät vähän sivuosaan (osittain siksi, että lauantain painotus tuntui olevan dekkareissa, ja vaikka luenkin niitä silloin tällöin, ei genre minua suuresti kiinnosta). Toisaalta työnkin puolesta olen lähinnä tekemisissä tietokirjallisuuden parissa, ja vaikka olinkin messuilla ihan vapaa-ajallani, ehkäpä valinnoissa hieman tämänkin tosiasia velvoitti.

Messujen kirjaostoksetkin jäivät kokonaisuudessaan melko vähäisiksi. Perjantaina kotiutin vitosella Yksinkertaisesti neuloen -kirjan (koska se oli minulla ikuisuuslainassa kirjastosta siitä löytyvän villapaitaohjeen vuoksi) ja eilen mukaan tarttuivat Sammakolta Roberto Bolañon Kesyttömät etsivät, Siltalalta Ljudmila Ulitskajan Naisten valheet ja Savukeitaalta Leevi Lehdon esseekokoelma Alussa oli kääntäminen. Jäin vielä vähän miettimään Sammakon Bukowski-pokkareita Kaupungin kaunein nainen ja Tarinoita tavallisesta hulluudesta, mutta en sitten ottanut niitä.

Semmoiset messut tällä kertaa. Vuoden päästä uudestaan.

4 kommenttia:

  1. Hengästyttävä raportti, kiitos! Näitä on hauska lukea, vaikka ja sen takia, että itse oli samassa paikassa samaan aikaan, koska kaikilla on niin erilaisia kokemuksia! Tästä muuten selvisi nyt sekin, miksi poliisin mustamaija oli parkissa pääovella. Pohdimme sitä, ja ihmettelimme, onko kirjamessuilla tosiaan tarve poliisivoimille... Kirjahäiriköt?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Kirjoittaessani piti itsekin selata messuohjelmaa ja tarkastaa, missä kaikkialla olin oikein ollut :D Hauska myös tosiaan lukea toisten kokemuksia, niin erilaisia juttuja ovat bloggaajat tehneet.

      Mietin kyllä vähän niiden poliisien kohdalla, että kuinka todennäköisesti joku mekkaloija saapuu paikalle maksulliseen kirjatapahtumaan, mutta no, ei kai vara venettä kaada, niin sanotusti.

      Poista
  2. Ehditpä paljon! Minä kävin perjantaina ja vaan haahuilin ympäriinsä. Muutama löytö divaripuolelta ja esikoiskirjapaneeli - siinäpä se. En ehkä ollut ihan parhaassa messuterässä, mutta ensi vuonna sitten uudella innolla, heh.

    Mutta voihan Esko! Kävin itse viime keskiviikkona kuuntelemassa häntä ja Kari Enqvistiä Akateemisessa ja oli kyllä miellyttävä ja mielenkiintoinen tilaisuus. Juuri sain luettua ja blogattua Valtaojan uutuudesta - suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei minäkin olin siellä esikoiskirjapaneelissa, mutta en huomannut sinua siellä. Harmi, olisi ollut kiva vaihtaa pari sanaa!

      Huomasinkin tuon Valtaoja-juttusi, se on nytkin auki välilehdessä, luen sen kohta :) Minulla olikin mennyt tuo Enqvist ja Valtaoja Akateemisessa ohi. Sitten kun lähdin ko. puodin palveluksesta, en ole muistanut kohtaamispaikkoja ollenkaan!

      Poista