maanantai 24. lokakuuta 2011

Anna-Leena Härkönen: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia

Eli kuinka kirjoittaja ylittää ennakkoluulonsa ja tarttuu Anna-Leena Härkösen kirjaan.

Taustoituksena siis kerrottakoon, etten ole juuri lukenut (ymmärtääkseni varsin suosittuja) Härkösen romaaneja. Tarkalleen ottaen en ole niitä lukenut sitten sen, kun yläasteella piti lukea Häräntappoase, ja syystä tai toisesta inhosin kyseistä romaania. Pari viikkoa sitten kaipasin kuitenkin jotain kevyttä luettavaa työmatkoille ja mukaan tarttui kokoelma Härkösen kolumneja (tai oikeastaan tarkemmin sanoen yhteisnide teoksista Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia, Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia sekä Palele porvari ja muita kirjoituksia).
Kuvanottohetkellä ikkunan ulkopuolella kasvava tammi oli
vielä enimmäkseen kauniin vihreä. Nyt se on kellanruskea.
Apua, talvi!
Mitä näistä nyt sitten sanoisi? Härkönen on näppärä kirjoittaja ja kolumnit olivat pituutensa puolesta sopivaa metromatka- tai kahvitaukolukemista, joten viihdyin kyllä kirjan parissa, joten se varmaankin oli n. kolmen euron hintansa väärti. Kolumneissa Härkönen pui elämän ilmiöitä laidasta toiseen. Merkkimäärällisesti eniten tilaa saa varmaankin ikuisuusaihe naiset+miehet+parisuhde. Se on harmi, sillä minusta aihe on paitsi puhkikaluttu myös tympäisevä ja merkityksetön. Härkönenkin jaksaa kolumnista toiseen vatvoa sitä, miten parisuhteelle (mille parisuhteelle, jollekin parisuhteen ideatason prototyypille ilmeisesti?) olisi hyväksi, jos naiset antaisivat miestensä juoda kaljaa sohvalla (miten niin "antaisivat"?). Hän myös tuntu tulevan siihen lopputulokseen, että naiset ja miehet ovat kertakaikkiaan niin perin pohjin erilaisia olentoja, että keskinäinen ymmärrys on silkka mahdottomuus. Mieheyteen kuuluu tässä kuvitelmassa elimellisesti kaljan juominen ja baariin meno kavereiden kanssa, naiseuteen etenkin juoruaminen ja pynttäytyminen. Vähän väsähtänyttä (tiedä sitten johtuuko tämä siitä, että merkittävä osa ko. kirjan kolumneista on laadittu jo 90-luvulla).


Onneksi Härkönen on muissa teemoissa terävämpi. Erityisen sujuvia ja hupaisiakin minusta olivat minusta kirjailijan omista kommelluksista lähtevät, toisinaan laajoiksi koko ihmiskuntaa syleileviksi kirjoitelmiksi yltävät tekstit esimerkiksi ennakkoluuloista, lapsista, alkoholista ja 80-luvusta. Härkösen ote on yleisesti ottaen reippaan sarkastinen ja humoristinen. Minuun kun uppoaa eritoten tietynsorttinen verbaalinen huumori, hihittelin useinkin osuville sanavalinnoille.

Kiitämme: tekstien kompakti mitta ja sujuvuus, huumori, epäkorrektius.
Moitimme: parisuhdeteeman ylikäyttö.

Positiivisen puolelle jäätiin.

Anna-Leena Härkönen: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia (sis. kokoelmat Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia, Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia sekä Palele porvari ja muita kirjoituksia). Otava 2011.  395 s.

5 kommenttia:

  1. Minä olen lukenut kaikki nuo Härkösen novellikokoelmat ja pidän niistä. Onhan niissä tiettyä teemojen toistoa, mikä välillä väsyttää, mutta kun kokonaisuutena katsoo, Härkönen kyllä taitaa nasevien kolumienkin kirjoittamisen.

    VastaaPoista
  2. Minä olen lukenut kaikki Härkösen novellikokoelmat (ja romaanit myös) ja tykännyt kovasti. Pidän Härkösen nasevuudesta ja huumorista. Toisaalta, jos lukisin kaikki kolumnit putkeen kuten sinä nyt, niin varmasti tähänkin tyyliin voisi väsähtää.

    VastaaPoista
  3. Susa ja Maija, kiitos kommenteista! Näille Härkösen kolumneille, kuten varmaan melkein kaikille lyhyille teksteille (esseet, novellit) tekisi varmaan oikeutta lukea niitä harvakseltaan ja makustellen. Ikävä kyllä minä en oikein osaa sellaista lukutyyliä, joten tämäkin tuli luettua alle viikon aikana (ei kuitenkaan sentään ihan yhteen menoon), ei siis ihme että toisto alkoi vähän puuduttaa :D

    Varovaisesti harkitsen myös Härkösen muuhun tuotantoon tutustumista, ainakin tuorein romaani vaikuttaa aika kiinnostavalta.

    VastaaPoista
  4. Minä en ole oikein osannut tykätä Härkösen romaaneista aikuisiällä (Häräntappoaseesta kyllä pidin kovasti teininä), mutta projektini on kesken. Yritän siis vielä. Olen nimittäin yleensä pitänyt tosi paljon Härkösen kolumneista ja esim. hänen keittokirjastaan Sopan syvin olemus. Kokonaista kokoelmaa en ole lukenut, mutta juurikin Kauhun tasapaino odottaisi hyllyssä. Härkösellä on uskoakseni tyylinä ja tapana myös provosoida, joten ihan kaikki kirjoitettu ei liene hänen omia ajatuksiaan suoraan.

    Ei kai parisuhde voi aiheena kuitenkaan olla merkityksetön, eihän!? Sille kun rakentuu vähän niin kuin koko yhteiskunta. :D

    VastaaPoista
  5. Karoliina, kiitos kommentista. Minähän en ole häneltä edes yrittänyt lukea mitään romaania, siis vielä. Kohta ehkä yritän :)

    Ja joo vielä, Härkösen kolumnien provosoiva tyyli ei tullut yllätyksenä, en vaan jotenkin lämmennyt yhtään parisuhdevatvonnalle. Toisaalta minua ei oikein koskaan huvitakaan nämä "kun nainen sanoo x, hän tarkoittaa y" -tyyppiset ilmeisen humoristiseksi tarkoitetut heitot.

    Merkityksetön on ehkä vähän väärä sanavalinta, mutta ei kirjoittaja kyllä minusta aiheesta mitään merkityksellistäkään sanonut, ei tuonut - sinänsä ehkä tärkeäänkin - aiheeseen mitään uutta. Käsittelytapa oli jotenkin liian "naistenlehtimäinen", olisi mieluummin vaikka provosoinut enemmän :D

    VastaaPoista