sunnuntai 19. elokuuta 2012

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe

Tutustuin Lionel Shriveriin ensimmäisen kerran kesällä 2007, jolloin lainasin kirjastosta tuolloin verrattain tuoreen Poikani Kevin -kirjan, vaikutuin ja tykkäsin. En kuitenkaan tullut tarttuneeksi kirjailijan muihin teoksiin ennen kuin vuodenvaihteessa luin tuoreimman suomennoksen Jonnekin pois. Koska pidin siitäkin, täytyi minun vakavasti harkita mahdollisuutta, että pitäisin Shriverin muistakin kirjoista. Kesälomalla sitten lainasinkin kirjastosta Kaksoisvirheen, jota olin ennen vältellyt luultavasti sen tähden, että kirja sijoittuu tennismaailmaan, joka ei herättänyt minussa juuri kiinnostusta. Tosin takakannessa saattaa lukea, että kirja on pikemminkin romaani avioliitosta kuin tenniksestä, mutta koska en pidä avioliittoakaan mitenkään äärettömän kiehtovana asiana, olin tähän asti jättänyt kirjan hyllyyn.
Jälkiviisaana voin nyt sitten sanoa, että eipä olisi kannattanut; Kaksoisvirhe on varsin vetävä, taidokas ja mielenkiintoinen romaani. Kirjan tapahtumat eivät ole ollenkaan niin dramaattisia kuin Poikani Kevinissä tai Jonnekin pois -kirjassa, mikä oli oikeastaan hyväkin asia, sillä nyt hahmojen keskinäisen dynamiikan ja henkilöiden puistattavat mutta kuitenkin inhimilliset piirteet paljastavat tapahtumat eivät vie liiaksi tilaa eivätkä liiaksi selitä näitä piirteitä (syöpä, kuolema, kouluampumiset kun ovat jotenkin vähän eri kaliiperin tapahtumia kuin sijoituksen tippuminen tenniksen maailmanlistalla).

Kaksoisvirheen päähenkilö, 23-vuotias tennislupaus Willy Novinsky on antanut tennikselle koko elämänsä. Willyn keskiluokkainen ja keskinkertaisuudessaan rypevä perhe ei ole kannustanut Willyä tennisuralle, mutta sisukas ja älykäs Willy on tästä huolimatta pyristellyt ylöspäin rankingeissa ja pystyy viimein jotenkuten elättämään itsensä palkkiorahoilla. Sitten Willy tapaa Eric Oberdorfin, lupaavan, mutta myöhään aloittaneen tennispelaajan ja huippuyliopistosta valmistuneen onnistujan, joka tuntuu menestyvän kaikessa mihin ryhtyy. Pari alkaa seurustella ja päätyy naimisiinkin.

Suhteen alussa Willy pelaa miestään paremmin, menestyy paremmin rankingeissa, mutta tuntee silti huikaisevaa epävarmuutta, tyrmäävää kateutta ja ei ehkä täysin katteetonta pelkoa miehensä tennisuran etenemisestä. Willy ymmärtää tenniksen realiteetit: kuinka huikaisevan epätodennäköistä on, että pariskunnan kumpikin osapuoli menestyy niin kilpailussa lajissa kuin tennis, kuinka toisen väistämättömältä näyttävä kohtalo on jäädä toisen varjoon. Kun Willy sitten ratkaisevan tärkeässä ottelussa romahtaa, ohittaa Eric hänet rankingeissa, ja viimeistään siitä alkaa myös avioliiton syöksykierre, joka – Shriverin romaaneja lukeneille tuttuun tapaan – paljastaa henkilöhahmojen pikkumaisimmat ja inhottavimmat piirteet, maailman raadollisuuden ja ihmisten välillä lopulta aina vallitsevan ylittämättömän eron, jota ei kuro umpeen rakkaus eikä viha.

Vaikka tämänkin Shriverin romaanit hahmot ovat enimmäkseen tavalla taikka toisella epämiellyttäviä, viihdyin heidän seurassaan. Ja vaikka en tiedä mitään tenniksestä, kirjan sijoittuminen urheilun maailmaan oli virkistävää (lisäksi olen huomannut kirjan lukemisen jälkeen kiinnittäväni enemmän huomiota urheilusivujen tennisjuttuihin!), ja suomennoskin oli varmaan aika sujuva, tai en ainakaan muista erityisesti kiinnittäneeni siihen huomiota.

Joistain seikoista ehkä kuitenkin huomasi, että kirja on julkaistu jo 90-luvulla ja myös suhteellisen varhaisessa vaiheessa Shriverin uraa: teemana "sukupuolten välinen sota" tuntuu jotenkin kuluneelta (tosin parisuhteen ongelmallisuus on tietysti ikuisuusteema kirjallisuudessa, vähän haukotus silti), kirja on hiukan lavea ja välillä kerronta on aika kökköä (apua niitä seksikohtauksia). Mutta siis hyvä, kuitenkin, lopulta.

Nyt minulla on kirjastosta lainassa sekä Syntymäpäivän jälkeen että uutukainen The New Republic. Saapa nähdä, saanko molemmat luettua, vai iskeekö Shriver-yliannostus.

Kaksoisvirheestä ovat kirjoittaneet ainakin Karoliina ja Leena Lumi.

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe (Double Fault, 1997). Suom. Hanna Sola. Avain 2007.

8 kommenttia:

  1. Tämä kirja on minulla hyllyssä, ja aihe kiinnostaa joten taidankin tarttua tähän piakkoin. Olen lukenut Shriveriltä aiemmin samat kuin sinäkin, ja niistä tykännyt kovasti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän ihmetellyt, ettei minulle ole hyllyyn kertynyt Shriveriä, kaikki olen lainannut kirjastosta. Yleensä kun noita kirjoja tapaa kertymään odottamaan lukemista :)

      Poista
  2. Ai että, miten mahtava intro jutullasi:

    "Kesälomalla sitten lainasinkin kirjastosta Kaksoisvirheen, jota olin ennen vältellyt luultavasti sen tähden, että kirja sijoittuu tennismaailmaan, joka ei herättänyt minussa juuri kiinnostusta. Tosin takakannessa saattaa lukea, että kirja on pikemminkin romaani avioliitosta kuin tenniksestä, mutta koska en pidä avioliittoakaan mitenkään äärettömän kiehtovana asiana, olin tähän asti jättänyt kirjan hyllyyn."

    :D :D

    Minä en tosiaan tästä innostunut niin paljon kuin Shriverin muista teoksista, mutta oli se silti yleisesti ottaen verrattuna oikein hyvä kirja. Minäkään en aina kaipaa suuria aiheita ja tuo Syntymäpäivän jälkeen onkin toinen Shriverin yksityiselämään keskittyvä romaani. Sitä rrrakastin!

    Mietin kesällä tuon uutukaisenkin ostamista, mutten vielä tohtinut. Voi kun sinä lukisit pian ja kertoisit mielipiteesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Hyvissä kirjailijoissa on kyllä se erikoinen juttu, että kun joku teos tekee oikein suuren vaikutuksen, tuntuu toinen sitten pettymykseltä, vaikka se oikeastaan olisikin erittäin hyvä romaani joltain toiselta kirjailijalta.

      En osaa päättää, tarttuisinko ensin The New Republiciin vai Syntymäpäivän jälkeen. Ehkä kuitenkin ensin mainittuun, joten stay tuned :D

      Poista
  3. Voi Mia, tästä tuli yksi elämäni kirjoista;-) Kuten sanot, oli erittäin raikasta touoda tämä tarina urheilun maailmaan. Ja toisin kuin sinä, minä olen kiinnostunut aviolittoromaaneista. Kolmanneksi, taidan palvoa, mitä ikinä Shriver kirjoittaakaan.

    Willystä löysin oman ikävän puoleni. Valitettavasti tajusin myös, että jos mieheni ja minä olisimme samassa lajissa, R. olisi Eric. Hän kieltää kaiken! Tämän kirjan luimme molemmat ja meiltä meni pitkässä ruokapöytäkeskutelussa lauantaisaunakin ohi, kun puimme Kaksoisvirhettä tunteja!

    Nyt olen ostanut Syntymäpäivän jälkeen, mutta haluan lukea sen ajalla ja nyt on vähän levotonta ja kiireistä, joten ehdit lukea ennen minua.

    Olen niiiin onnellinen, että pidit tästä kirjasta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli ehkä vähän liioittelua väittää, että karttelisin avioliittoromaaneja, sellaiseksihan Jonnekin poiskin kuvailtiin, ja hyvin upposi :) Mutta ehdottomasti pisteet tässä urheilumaailmasta, kehysti tarinaa virkistävällä tavalla tosiaan.

      Hauska myös löytää kirjasta itsensä, vaikka joskus negatiivisellakin tavalla. Itsereflektio on välillä varmaan hyväksi. Minä en tosin tästä kirjasta löytänyt (toisista Shriverin kirjoista ehkä enemmänkin). Onneksi, minä ja parempi puolisko kun itseasiassa ollaan samalla alalla :D

      Kiitos ihana <3

      Poista
  4. Tämä on ollut pitkään lempikirjani Shriverilta, joka on yksi suosikkikirjailijoistani. Jonnekin pois on niinikään vahvanan lukukokemuksena mielessäni, mutta tästä kirjasta pidin paljolti niistä syistä, joita sinäkin kuvasit.

    On aivan uskomatonta, miten uskottavasti ja tarkasti Shriver kuvaa kilpailevan parisuhteen etenemistä kohti tappavaa syöttöä. Parisuhde ja tennis on niin hienosti kiedottu yhteen, että tenniksestä lukiessa lukee oikeastaan parisuhteen dynamiikasta ja toisinpäin.

    Mukava oli palata upean kirjan tunnelmiin.

    Ja Leena, minä arvasin, että tämä Shriver sinun pitää lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Lisäksi nautin siitä, että kirja pääsi ikäänkuin yllättämään takavasemmalta. Tennisaiheen ja avioliittoteeman vuoksi kun minä onneton tosiaan luulin, etten ehkä pitäisi kirjasta :) Onneksi luulo osoittautui vääräksi!

      Poista