perjantai 2. elokuuta 2013

Karl-Ove Knausgård: Taisteluni I, tai kevään suosikkiyllätys

Aloitan tärkeimmästä: norjalaisen Karl-Ove Knausgårdin Taisteluni I pääsi yllättämään ja meni heittämällä vuoden parhaimmistoon. Siitä huolimatta, että olin ehtinyt lukea ja kuulla kirjasta hehkuttavia arvioita ennen kuin sain aikaiseksi lukea sen itse. Joskus sitä vaan ei usko, ennen  kuin itse näkee.

Siinä aikaiseksi saamisessa menikin muuten aikamoinen tovi. Sain nimittäin Taisteluni I:stä lukukappaleen syksyllä 2011 ennen kirjan ilmestymistä. Tuolloin osoitin teosta kohtaan vain lievää kiinnostusta, vaikka olinkin jo kiinnittänyt huomiota siihen, että ruotsinkielinen käännös möi varsin hyvin (olin tuolloin töissä kirjakaupassa). Työnsin kuitenkin kirjan hyllyyn ja unohdin sen sinne, sillä teoksella oli minusta typerä nimi ja suhtauduin epäillen siihen, että jaksaisin perehtyä itselleni tuntemattoman norjalaishepun vuodatuksiin. Kuinka väärässä olinkaan!
Kävin Knausgårdin kanssa kaljalla.

Lopulta päädyin lukemaan Taisteluni I:n tänä keväänä Madridissa kypsyteltyäni kylliksi ajatusta. Luin Knausgårdia puistossa, terassilla, kahvilassa, baarissa ja lempiaukiollani. Myöhästyin ainakin yhdestä tapaamisesta siksi, että olin niin uppoutunut kirjaan. Kanniskelin sitä muutamia päiviä mukanani kaikkialle, ja kun se loppui, surin tovin sitä, etten saanut mistään toista osaa käsiini (sain sen viimein alkuviikosta kirjastosta, mutta en ole vielä uskaltanut alkaa lukea).

Vaikka Taisteluni I teki minuun suuren vaikutuksen, huomaan nyt ja huomasin jo aiemmin jollekulle kirjasta puhuessani, että se on myös teos, josta minun on vaikea sanoa oikein mitään. Kaikki mitä kirjasta yritän sanoa, kuulostaa jotenkin tylsälle ja lattealle. Sehän periaatteessa on "vain" norjalaismiehen kasvukertomus norjalaisesta pikkukaupungista, tilitys hankalasta isäsuhteesta, elämäkerrallinen romaani ongelmallisista perhesuhteista, populaarimusiikista ja teini-iän romansseista, bändiviritelmistä ja alkoholikokeiluista. Mutta samalla jotenkin paljon enemmän, ennen kaikkea siksi, että Knausgård on kertojana kertakaikkiaan häikäisevä. Enkä tarkoita, että teksti kokonaisuutena olisi yhtä kaunokirjallisen ilmaisun ilotulitusta, sillä sitä se ei ole. Kirjassa on jonkun verran suvantokohtia, kömpelyyksiä ja tarpeettomantuntuista jaarittelua. Näistä huolimatta tai ehkä juuri näiden takia kokonaisuus toimii erittäin hyvin.

Ja kahvilla.

Yksityiskohtien tolkuton määrä, lapsuudesta kirjoitushetkeen ja taidefilosofisista pohdinnoista teini-iän kömpelöihin pussailuihin poukkoileva rakenne, banaalien(kin) arkipäivän puuhien yksityiskohtainen kuvailu ja toisaalta vimmainen intensiivisyys, jolla kirjailija tilittää omia ulkopuolisuuden tunteitaan, tuntuu yhdistelmältä, joka uuvuttaa lukijan. Mutta lukija ei uuvu. En tiedä, kuinka Knausgård sen tarkalleen ottaen tekee, mutta Taisteluni I todella ansaitsee saamansa suitsutuksen, myyntimäärät ja lukijajoukot.

Moni kirjoittaja on Knausgårdin yhteydessä maininnut myös omaelämäkerrallisen Taisteluni-sarjan (kuusi osaa! 3600 sivua!) lähtömaassaan aiheuttaman kirjallisen kohun. Sen enempää en asiaa käsittele, mutta jo ensimmäisen osan isän alkoholismin ja isoäidin seniiliyden käsittely Knausgårdin tavalla ja siitä seurannut mediahässäkkä jättää varjoonsa useimmat kotimaiset kirjallisuuskohut (esim. viimevuotisen Riikka Ala-Harjan romaaniin liittyneen). Knausgårdin käräjille vetäneet sukulaiset onnistuivat ainakin jälleen kerran todistamaan, että huomion vetäminen loukkaavaksi koettuun materiaaliin ei ainakaan vähennä yleisön kiinnostusta. Itse tyydyn tässä nyt toteamaan, että olen kirjailijan taiteellisen vapauden puolella, alati.

Taisteluni I:tä on luettu ympäri kirjablogeja, enkä montakaan arviota ole itse tainnut lukea, mutta erityisen ansiokkaasti kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Mika ja Katja, joista etenkin ensinmainittu saattoi olla syy siihen, että lopulta sain tartutuksi Karl-Oveen. Lukemisen arvoinen on myös Juha Itkosen Imageen kirjoittama juttu.

Karl-Ove Knausgård: Taisteluni I. Norjankielinen alkuteos Min Kamp I. Suom. Katriina Huttunen, Like 2011.

10 kommenttia:

  1. Tuntuu että on sata kirjaa jotka haluaisin heti lukea. Tämä on ehdottomasti yksi niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta. Tuossa on kauhea pino gradukirjallisuutta työn alla, ja silti rohmusin kirjastostakin vaikka mitä kiinnostavaa. Ei varmaan sata riitäkään, ja sitten vielä kaikki tämän vuoden uutuudetkin! Apua.

      Poista
  2. Jo oli aikakin, voisin sanoa! :) Luin sarjan toisen kirjan nyt heinäkuussa ja sarja vain paranee. En tiedä, miten Knausgård sen tekee, mutta jotenkin hänen tekstiään - jaarittelevaakin - jaksaa lukea sivukaupalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä :) Toinen osa taitaa lähteä lukuun tänä viikonloppuna, yritän kuitenkin olla tyystin uppoutumatta Knausgårdin maailmaan. Ja ihmettelin samaa, miten voi ahmien lukea, kun mies kertoo parinkymmenen sivun verran siitä miten siivoaa. Hämmästyttävä saavutus.

      Poista
  3. Just niinkuin kirjoitit. Taisteluni on kertakaikkisen koukuttava määrittämättömällä tavalla. Mulla odottaa kakkonen jo avaamistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kuten Katjalle yllä sanoin, ihmetyttää, miten vetävää teksti on, vaikka sen yksittäiset elementit eivät tosiaan siltä kuulosta :D Ja toinen osa minullakin on jo sängyn vieren kirjapinossa, aijai!

      Poista
  4. Argh nytpa vasta arsyttaakin, etten ostanut tata alennusmyynneista vaikka oli kehuttukin. Kirja kiinnostaa jokaisen arvion myota enemman ja enemman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, luulen että ensimmäisen osan saa aika helposti vaikka kirjastostakin! Muuten tarjoutuisin lähettämään sulle oman kappaleeni, mutta jouduin jättämään sen Espanjaan kun se ei mahtunut matkalaukkuun :/

      Poista
  5. Kiva kun olet taas kehissä! Ja kiitti maininnasta, hyvä jos olen onnistunut edistämään Knasun leviämistä. Mulla jäi kyllä kolmas osa kesken, mutta se johtui vain siitä että yritin sitä på svenska...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, mikäs täällä ollessa, vaikka bloggaustahti onkin aika verkkainen edelleen. Ja ymmärrän kyllä keskenjäämisen; mulla tapaa jäädä kaikki ruotsiksi yrittämäni kirjat kesken, noloa :D

      Poista